www.ylivieskanseurakunta.fi

Lähelle ihmistä - lähelle Jumalaa - Ylivieskan seurakunta

Tapulin juurelta
Yleistä 
Etusivu 
Toiminta 
Ajankohtaista 
Kuvagalleria 
Talous ja hallinto 
Linkit 
Yhteystiedot 
Merijärvi 
Kirkkohanke 

In English P� Svenska Auf Deutsch
Isotekstinen versio





 




Kirkon radiohartaudet


Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Elämän rakennustyömaalla

Elämämme taitaa olla vähän niin kuin palapeli, jota yritämme parhaamme mukaan koota mahdollisimman ehyeksi, itseämme tyydyttäväksi kokonaisuudeksi. Aina kaikki palat eivät ole kuitenkaan paikalleen asettamista varten valmiina, elämä kun tuo mukanaan uusia osia yllättävään tahtiinsa. Meillä hätäisillä ihmisillä on kiusaus rakentaa elämää omaan kiireiseen tahtiimme, mutta sitten huomaamme, ettei meillä itsellämme olekaan siihen sopivia paloja ja joudumme toteamaan, ettei kiireellä tullut taaskaan hyvä.  Joskus meillä taas on osia, joista emme tiedä mihin ne sijoittaisimme ja mitä niillä pitäisi tehdä ja joskus sellaisiakin, jotka kuuluisivat elämämme kokonaisuuteen, mutta haluaisimme ne silti laittaa syrjään ja piilottaa toisten katseilta ja omaltammekin.

Ihminen tarvitsee elämän rakennustyössä myös ravintoa. Monesti rukoukseen hiljentyminen näyttää meille sen, mistä jokapäiväinen leipämme viimekädessä tulee. Jumala on kaiken hyvän lähde, lahjojemme antaja. Vaikka saisimme valmiita palasia elämämme rakentamiseen, mutta emme sen mukana rakkautta, meistä ei välttämättä kasvaisi tasapainoisia ihmisiä. Jos Jumala ei sanallaan ravitsisi meitä, elämämme tarkoitus ei pääsisi täysin toteutumaan. Henkemme kuihtuisi. Se osa meistä, joka rukoilee ja elää yhteydessä Jumalaan, lakkaisi toimimasta. Siksi tarvitsemme myös hengen ja sielun ravintoa elämämme rakennustarpeiksi, laastiksi tai liimaksi pitämään palasia yhdessä.

Jokaisesta elämän palapelistä tulee väistämättä erilainen ja ainutlaatuinen. Vaikka me kaikki olemme erilaisia, meillä kaikilla on kuitenkin yksi yhteinen kuva, johon verrata omaa elämäämme: Jeesus itse. Ilman yhteyttä häneen elämämme rakennus jää vaillinaiseksi ja pirstaleiseksi, siksi, että palapelin keskus, Kristus puuttuu. Kuva jää epäselväksi, jos rakennetaan vain reunoja ja ulkokuorta.

On hyvä aloittaa elämän rakentaminen keskeltä. Tehdä sitä kärsivällisesti kuunnellen, ilman kiirettä. Kun saamme suunnata katseemme elämämme keskukseen, huomaamme, että moni asia siinä ympärilläkin löytää helpommin paikkansa.

Jukka Kesola
kappalainen

 

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto