www.ylivieskanseurakunta.fi

Lähelle ihmistä - lähelle Jumalaa - Ylivieskan seurakunta

Tapulin juurelta
Yleistä 
Etusivu 
Toiminta 
Ajankohtaista 
Kuvagalleria 
Talous ja hallinto 
Linkit 
Yhteystiedot 
Merijärvi 
Arkkitehtikilpailu 

In English P� Svenska Auf Deutsch
Isotekstinen versio




Kirkon radiohartaudet


Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto

Mielenmaisema työtä aloittaessa

Uudessa elämän vaiheessa, uutta työtä aloittaessani mielenmaisemani ei tunnu suinkaan olevan sopusointuinen sielun tyyssija, sellainen aidon tuntoinen, jossa kaikki tuntuu olevan kummallisella tavalla kohdallaan. Mutta meidän kenenkään kohdalla elämä ei ole niin idyllistä, että kaikki säilyy ikään kuin muuttumattomana. Monien elämän valintojen keskellä kaipaamme kuitenkin selkeyttä juuri oikealla hetkellä. Etsimme suuntaa jo eletystä elämästä ja kyselemme tulevasta. Näin on minunkin laita. En ole tiennyt minne taakse jäänyt aika, eletty elämä minua on kuljettanut aikanaan. En myöskään tiedä minne se vie minua huomispäivänä. Meillä on kuitenkin tavoitteita ja toivo huomisesta. Voin luottaa, että Luoja tietää ja johdattaa. Tämä on helpottava tieto ja vastaus kysymyksiini.

Tässä nopeastikin muuttuvassa maailmassa kaikella on oma aikansa. Luoja on antanut meille jokaiselle oman arvokkaan aikamme ja tarkoittanut, että eläisimme sen toisillemme. Sukupolvien saatossa meidän jokaisen ihmisen elämän vaiheet saavat oman sijansa. Lapsissa näemme taas uuden ajan alkavan. Uuden elämän alkaessa tunnemme kiitosta ja hämmennystä. Lapsen silmiin katsoessamme, voimme oppia paljon elämän tarkoituksesta. Uskon esikuvana pieni lapsi opettaa meille paljon elämästä. Toivon, että myös minä saisin katsella luottavaisesti tulevaan, kuin pieni lapsi. Toisaalta arkana, toisaalta iloiten käydä tehtävääni yhdessä ja toisten vierellä. Kulkea yhdessä Jeesuksen rakkauden hoivassa luottaen Herran hyvyyteen kaikissa vaiheissa.

Tiedän, että katselen tehtävässäni tätä usein kärsivää maailmaa ympärillämme. Tämä osa on meidän jokaisen kannettava, kun aika on. Ettei kuormamme silloin olisi liian suuri kannettavaksi, voimme pyytää ystäviä saattajiksi matkalle. Jeesus, joka on parhain ystävämme, on aina lähellämme. Olipa osani ja tehtäväni täällä maailmassa suuri taikka pieni, toivon, etten koskaan harhautuisi luottamaan liiaksi omiin voimiini. Kirjoituksen lopuksi mieleeni nousevat sopivasti virren 338 sanat; Joka hetki hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut, huolet eivät liikaa paina, ne hän ottaa itse kantaakseen. ”Niin kuin päiväs, niin on voimas aina.” Tähän turvaan yhä uudelleen.

Marjo Karppinen, Merijärven kappeliseurakunnan diakonissa

Takaisin | Tapulin juurelta -arkisto